Selkä niin jumissa ja käsiä ei varmaan viikkoon pessä kun on niin isot rakot! Ihan hyvin meni, käet ei puutunu pahasti, löytyi suht hyvä rytmi ja taktiikka toimi. Ei tarvinnu käydä tankkaamassa, bensavalo paloi vasta kun varikolla pisti vielä virrat päälle. Vikan kiekankin jaksoi suht hyvin puristaa, vaikka 227 pääsikin ohi, 211 en ihan saanut kiinni. Reitti oli mieleen ja parani vain kisan vanhetessa.

Keskiviikkona ei vielä pysynyt mikään sisällä, siihen nähden hyvä tulos, kun ajaessa välillä palelsikin. Yhdessä vaiheessa alkoi päässäkin heittää ja tuntui että keskeytys on edessä. Startti epäonnistui ja siinä meni monta sijaa. Reitti oli loistava, tykkäsin todella.

Reitti oli ihan helkkarin kiva ja riittävän leveä, mutta pienen teknisen murheen saattelemana tuli laskeutuminen tantereeseen olkapää edellä, jonka jälkeen ajamaan ei enää pystynyt. Ajelin reitin reunoja reittiä pitkin varikolle.

Ah kun niin rakastan näitä viideltä herätyksiä! Edellinen viikko muutenkin huonosti nukuttuja öitä, Kuhmoisten homostelua ja Kärhänlenkkikummituksia päivisin mielessä mutapainia möröllä odotellessa. Ilmoittautumaan kävellessä tajusin millasen matkan järjestäjä on päättäny laittaa työntään pyöriä, ja mä kun tulin AJAMAAN, en työntämään, KILPAA! Ja kas kisan jo ollessa käynnissä, ratavarikolla, ajaminen kyllä sallittiin - vai turvallisuus!

Kiitos Arin kerkisin kuin kerkisinkin lähtöön. Virta-avainta ei pyörään voinut vessojen luoksekaan jättää, niin se unohtui sitten huoltoautoon. Viivalla kaasua epähuomiossa ties kuinka paljon starttia painaessa, ei käy. Uudestaan, ei käy. Sitten kun muut oli menneet ja kuuli jotain, pääsin porukan perään. Piti alun perin polkasta käyntiin, mutta CC-säännöt ei myönnäkään pölliä jalan alle, niin enhän mä kiksiin tasamaalla yllä. Eka mutkissa ekat ohitukset ja hirveä puristus päällä, eka kiekan tukilla kädet jo ihan jumissa. Ja aina kun yritin juoda, ei mitään tullut. Toka kiekalla oli sitten pakko pysähtyä tutkimaan ja huomaamaan liian tiukat mutkat juomarepun letkussa, pakko pitää mutkia kaksin käsin suorina juomaa saadakseen. Samalla hirveä suonenveto vasempaan pohkeeseen, ei auttanut kuin lähteä istualtaan jatkamaan. Juotava oli joka kierroksella, kun pieni nuha piti nenän tukossa.

Ajo alkoi sujua vasta 4. kierroksella, pienen kontaktin jälkeen kiukulla, mutta viimein rennosti. Sitten vika kiekan alussa Sanna ja Hanna tulivat kierroksella ohi, yrittäessäni Hannan perään sain vain pohkeeseen krampin, taas. Loppukierros menikin helposti, oli selkeesti kisan paras, vaikkei tuloksissa näykään, kai kun epähuomiossa harmistuksissani pysähdyin ennen ajanottolinjaa tajuttuani nollat kellossa. Kyllä otti päähän, kestävyyskisa oikein, just kerkiää rytmin löytää ja siihen se ajoaika jo loppuukin, MURRR... Tyypillinen meikäläisen ajoreissu, menee kauan kunnes löytyy ne ajolinjat ja paikat joissa on eduksi istua, alkuun tulee jengiä molemmin puolin ohi ja saa huomata että jaa tässäkin olis kannattanu ajaa perse penkissä.

Toisin kun edellisessä "kisassani", täällä oli kyllä mulle toi 450 ja nimenomaan Sherco se juur oikee pyörä. Tolla kun ei tarvii välittää mihin suuntaan ne mutaspottien spoorit menee, sen kun kääntää kapulaa niin mopo mylväsee läpi sitä linjaa mihin takapyörä osottaa, eikä oo väliä vaikka sattus tuleen kolmosella tyhjäkäynnillä. No kerran sit stumppasin, kytkintä en ajossa käyttänyt lainkaan. Niin helppo 450 toi vaan on. Taitaa vieläpä olla mun eka kisa ikinä, kun en kaatunu kun yhden kerran, nappas jalkatappi kii sisäkurviin ja etunen lipes alta, mutta siinä ei menny kun 5-10s. Loppusijotus nyt oli mitä oli, 5:45 tuli käytettyä ton juomarepun kans, pullo vyölaukussa olis ollu paljon nopeempi... mut kyl mä pikkupyörällä nopeempi olisin, tolla isolla ei voi edes hetkellisesti reuhata tai noutaja tulee.

Tulossa

Perjantaina reitti oli äärimmäisen v-mäinen, haastava mutta tavallaan tykkäsin kuitenkin. Syvät urat mitä ei pystyny kiertään pelotti ketjujen puolesta, 2-pätkällä jäin kerran jumiin. Iltahuollossa en olis uskonu ajaneeni pohjat Nudella. Lauantaista päällimmäisenä mielessä että olo oli sama kuin menneinä vuosina sunnuntai-aamuna. Selkä jumitti, maha kramppasi, muuten ihan hyvä päivä ;). Reitti oli kaiken kaikkiaan yhtä pikku poikkeusta lukuunottamatta ihan helmi. Sunnuntaina jo lähtiessä vähän v*tutti äärimmäisen paljon mahdollisia keskeytyspaikkoja edessä päin ja ketjut lähtikin ihan riittävän monta kertaa jo noin malliksi. Siitä huolimatta ihan hyvillä mielin kunnes leikki loppu. Itsestä ainakin tuntu että kulki ihan hyvin pl. ne ketjujen virittämiset kunnes ....prkl!
Ketjut poikki tokavikalla pätkällä - Jannen kisa päättyi selkeästä luokkajohdosta ja ekasta kokoomatauosta kisan hallinnasta keskeytykseen.

Joo-o. Oli kyllä vastoinkäymisiä riittävästi vaikka koko loppu kaudeksi. Ajo kulki kyllä aika ajoin jo suht. hyvin ja se Hämeenlinnan treenipäivä auttoi kyllä ihan sikana.

Pahalla päällä ettei päässy eilen ajamaan, prkl jos tän takia joutuu päitsillä lähteen johonkin letkaan.

Märkää oli ja vielä flunssasta toipilaana meno vähän takkuista. Loppua kohden alkoi kulkea, tarvittis löytää rytmi heti lähdöstä. Meinas pää irrota kun kamera otti johonkin kiinni. Pokaali sentään tuli.

Torstaina kun tiesi mikä tulee keli olemaan ei voinut muuta kuin lähteä yrittämään edes läpi pääsyä. Loputkin voimat hävis siirtymällä possujunassa ajellessa ja MK2:lla kun kuvittelen olevani viimeinen reitillä, alkaa yks kaks takaa tulla C:n kärkeä ohi - ja yli. Yksi kuljettaja ajoi nimittäin polveni, joka oli pyöräni moottorin päällä, ja pyöräni yli. Pysähdyin antamaan latua ja yrittäessäni nyppiä pyörää pois urasta kaaduin, ohittaja kyllästyi odottamaan. Nyt kun tietää ettei jalkaan tullut kuin pintavammoja, voi kommentit jättää tähän. MK3 startissa olikin sitten raivoa potenssiin kolme mitä toivoa, "paras" nurinmeno: juutuin perseelleni hankeen! No siitä tankkaamaan ja uudelle kierrokselle - ei päästetty, tietenkään, tunnin päästä olis tullu A niskaan. Mun mielipide on, että lähes 100% sohjospooria reitin joka kellottaa K:n hännän ja C:n kärjen aikaeroksi tunnin ajossa vain 20min. pitäis pysyä puhelinyhteyksien ulottomattomissa tunturimökissä niitten hommien aikaan.

Reitti oli mukavaa ajettavaa, jouheaa ja suht vauhdikasta koko matkan. Kynnöspellolla jopa saavutin Tammista. 3. krs:lla menin mutkasta läpi ja kaaduin. Hyvä talvienduroreitti, ei mitään pyöräntuhoamispaikkoja. Pyörä tuntui kokonaisuutena tosi hyvältä ajettavalta ja alusta toimi hyvin, mutta vasta kolmas ajokerta 450:llä tuntui oudokseltaan vähän raskaalta/kömpelöltä verrattuna 250:een. Pätkä oli pitkä ja 15-20min. lepotauoilla 4. krs. alkoi jo tuntua.

Reitti oli ainakin pirun mukava ajaa. En muista koska olisi noin mukavaa talvikisaa ollut. 3. krs:lla lähti ketjut kerran, puolisen minsaa meni remonttiin. Seuraavalle kierrokselle järjestäjä oli jo tasoittanut paikkaa. Samalla kierroksella ajoin vielä MX-radalla ulos, luntakaan ei ollut kuin tankin korkkiin asti. Taso on ainakin nelareissa noussut, neljä ekaa nousupisteille! Pyörä toimi sitä paremmin mitä kovempaa ajoi.

Kisa meni ihan hyvin, ainoa ongelma oli ketjujen kanssa. Niiden kanssa sain tuhlattua kyllä hyvän tovin ja se maksoi ehkä kolmossijan ja jopa nousupisteen. Oma ajo kulki muuten suht hyvin mitä nyt ekalla kierroksella kädet vähän puutui. Pyörä pelasi aivan täydellisesti ja kivaa oli. Eikä pakkanenkaan haitannut :D
Mikon MK6 kypäräkameravideona

Talven vähäiseksi jääneet spooriajomahdollisuudet näkyivät ajossa. Vaikka ajo periaatteessa kulki, rentous puuttui. MK3 tuntui ettei pääse eteenpäin. Kylmä ei tullut, eikä ongelmia muutenkaan ollut. Viimeisellä pätkällä pari keräilyä jäivät harmittamaan ja sijoitus oli pettymys.
Jannen Sherco saapui maahan, ja maahantuojan toimesta aina kisapaikalle asti, vasta kilpailupäivänä, joten Janne joutui ajamaan vielä tämän kilpailun vanhalla pyörällään.

Pääsin vasta kisaa edeltävänä päivänä ensimmäisen kerran spooriin, joka kantoi pyörääni edes suorilla sivusuunnassa. 8km lenkiin meni puoli tuntia, mutta onnistuin sen aikana löytämään rentouden ajoon aina missä ylsin jalkauriin. Hyvinkäälle lähtiessä luulin että tilanne olisi vähän helpompi. Ei ollut. Jalkaurat tuntuvat asettuvan kuinka syvässä lumessa hyvänsä suurimmalle osalle kuljettajista mukavuuskorkeuteen niin kauan kunnes suoja tulee ja lumi lakkaa pöllyämästä pois. Yltämättömyys ja painavan pyörän taipumus puskea läpi kaikesta pisti nöyräksi jo MK1:llä, MK2 meni maltilla ilman sukelluksia, MK3 oli silkkaa kidutusta kokovartalojumissa tuntuen kisan pisimmältä pätkältä ja MK4 oli enää vain taistelua läpi jokaisen lihaksen huutaessa keskeyttämään. Voittajafiilis maalissa ja nyt vain toivoen hartaasti suojasäitä kuhmoisiin, paljon lunta päälle ja kisapäivänä sit vaikka -25 -> minun ajolleni ihan sama painaako pyörä 70 vai 140kg ;)
Tuijan MK2 kypäräkameravideona

BR Pro Service myy Sherco -kilpaenduroita, varaosia ja palveluita, sekä kilpailee SM-tasolla endurossa tiimillään BRPS Sherco Racing. Tiimi perustettiin 30.9.2011, joten kausi 2012 on tiimin ensimmäinen kilpailukausi. Tiimiin kuuluu SM-luokkien 3-4 kuljettajan lisäksi alempien luokkien kuljettajista muodostuva tukitiimi. Tiimi tarjoaa kuljettajilleen paremmat taloudelliset edellytykset kilpailla ensiluokkaisella kalustolla ja mm. veloituksetta tarvikkeita koko kilpailukauden, huoltoa, sekä kaluston ja varaosat tiimihintaan. Tukitiimin kuljettajat saavat kaiken tiimihintaan.

BR Pro Service myy Sherco -kilpaenduroita, varaosia ja palveluita, sekä kilpailee SM-tasolla endurossa tiimillään BRPS Sherco Racing. Tiimi perustettiin 30.9.2011, joten kausi 2012 on tiimin ensimmäinen kilpailukausi. Tiimiin kuuluu SM-luokkien 3-4 kuljettajan lisäksi alempien luokkien kuljettajista muodostuva tukitiimi. Tiimi tarjoaa kuljettajilleen paremmat taloudelliset edellytykset kilpailla ensiluokkaisella kalustolla ja mm. veloituksetta tarvikkeita koko kilpailukauden, huoltoa, sekä kaluston ja varaosat tiimihintaan. Tukitiimin kuljettajat saavat kaiken tiimihintaan.